Se oli tavallinen maanantaiaamu. Orava oli juuri palannut viikonlopun vietosta mökiltään, jonne oli lähtenyt kavereidensa kanssa pakoon arkea. Siellä oli juhlittu, kalasteltu, saunottu.. Nyt oli hirveä nälkä ja orava kävi hakemassa grilliltä vähän huikopalaa..


Maanantaisin grilliltä saa ruokaa ilman jonottamista

Syötyään hyvin rasvaista roskaruokaa, orava kiipesi oksalle sulattelemaan evästä kaikessa rauhassa. "Ah, mikä mahtava päivä ja täynnä mahdollisuuksia!" orava ajatteli maha täynnä ruokaa ja virkistyttävä viikonloppu takana.



Yhtäkkiä orava tajusi, että ihminen lähestyy häntä kameran putki pitkänä..



Orava kerää oksalta äkkiä kimpsut ja kampsut ja singahtaa karkuun, niin lujaa kun pienistä tassuistaan pääsee..



Pahaa aavistamaton Punatulkkusten pariskunta oli juuri syömässä puun juurella, kun orava kiiti pörröhäntä pitkällä heidän ohitseen!



"Herranjestas, kun minä säikähdin!" Huudahti Rouva Punatulkkunen miehelleen "mikset sinä sanonut, että orava tulee tuolta noin kovaa?!"



"Nyt menet kyllä sanomaan oravalle pari valittua sanaa!"
"En mene. Älä nyt hermostu vaimo, annetaan asian olla"



"EIKÄ ANNETA!" Huusi Rouva Punatulkkunen ja lähti kävelemään kohti oravaa
"Älä nyt, tule takaisin" yritti Herra Punatulkkunen vielä saada vaimonsa mielen muuttumaan siinä kuitenkaan onnistumatta,



"Nyt minä menen vetämään oravaa lättyyn" Rouva uhosi ja katosi lumipenkan taakse.



Kului aikaa, eikä Rouva Punatulkkusta tai oravaa näkynyt missään. Metsässä liikkui huhua, että Rouva Punatulkkunen oli hermostuksissaan lentänyt harhaan ja siinä harhaillessaan nähnyt ison pähkinäravintolan ja mennyt sinne syömään suruunsa. Siellä se oli haukkunut miestään kovaan ääneen nahjukseksi ja laulanut muiden lintujen kanssa karaokea.

Orava oli kytännyt vähän matkan päässä puussa, joko kohta uskaltaisi mennä takaisin grillin luo. Grillin luona notkui yleensä parhaimman näköiset tyttöoravat ja tokihan oravapojalla oli näin keväällä muutakin mielessä, kun pelkkä grilliruoka. Mutta siitä ei sen enempiä..







Rouva Punatulkkuselle se lähetti seuraavanlaiset terveiset naksuttaen ja hurjasti häntäänsä heiluttaen "Näin minä pelottelen kiukkuiset punatulkut pois"





"Nykyajan nuoriso!" tuumasi käpytikka ja jatkoi naputteluaan.



Sen pituinen se tarina.

P.S. Rouva Punatulkkunen palasi kotiin miehensä luo, he ovat taas onnellisena yhdessä, laajentavat asuntoaan ja suunnittelevat kesäksi perheenlisäystä.

(tämä tarina ei ole tosi, vaan kirjoittajan mielikuvituksen tuotosta. Ajatus lähti tuosta kuvasta jossa punatulkkunaaras on nokka auki ja tuli otettua niin hirveästi oravan kuvia, että jotenkin ne piti hyödyntää. Kiitos ja anteeksi, tämä ei toistu -ehkä :D )